Vaikeat ajat ovat aiemminkin jalostaneet meistä suomalaisista esiin parhaat puolemme ja näitä vahvuuksia tarvitsemme myös tällä hetkellä. Näin sanoi pääministeri Jyrki Katainen Verkkouutisissa. Ja olen samaa mieltä!

Näiden sanojen merkitys on suuri, koska koko kansa odottaa hallitukselta ihmeitä. Kreikkaan tai Italiaan verrattuna emme elä vaikeita aikoja, mutta tällä hetkellä meiltä puuttuu rohkeus tehdä investoinnin elvyttämiseen ja uusien rakenteiden aikaansaamiseen tähtääviä päätöksiä. Viime vuosikymmenten aikana Suomessa ei ole tehty kunnollisia yritysinvestointeja millään teollisuusalalla. Paperiteollisuus, perusselkärankamme, on täysin jumissa ja siirtää tekemisensä muualle vieden tietämystämme vapaille markkinoille ilman mitään konkreetista vastinetta. Raskas konepajateollisuutemme kärsii kunnollisen isännän puutetta, jotta se pystyisi elvyttämään perusteollisuutta.  Suomen rahoitusmekanismi on täysin perusteettomasti ”pihalla”, koska ei tiedetä, mihin kannattaa satsata ja mihin ei.

Yksi rahoituslähteistämme on valtion hoivissa oleva Teknologian kehittämiskeskus eli TEKES. Siellä on paljon osaavia ihmisiä, mutta rahojen jako toimii täysin ”pärstäkertoimien” mukaisesti eli ”tutuille ja silleen”. Tekesin nettisivuilta löytyy kaikenlaisia kansallisohjelmia, mutta ei yhtään käytännönläheistä asiaa, joka voisi nostaa Suomen talouden uusiin ulottuvuuksiin. Tekes haluaa paljon erilaisia tarinoita kertovia papereita tai sähköisessä muodossa olevia juttuja, muttei vaadi missään vaiheessa minkäänlaisia tuloksia osoittavia tekoja.

Suomessa tuhlataan rahaa byrokraattisiin koukeroihin, mutta ei tosi tekoihin. Tästä esimerkkinä ovat Valtion Teknillinen Tutkimuslaitos (VTT) ja edellä mainittu rahanjako-organisaatio TEKES. VTT perustettiin perustutkimuslaitokseksi, jonka tavoitteena oli tuottaa yliopistojen tavoin uutta osaamista ja uusi tuotteita koko kansan hyväksi. Tänään VTT hakee pikkurahoja epäoleellisiin asioihin, jotta jonkun osaston kaverit saavat jäädä sinne hommiin niin sanotun projektin ansiosta. Käytännössä he eivät tee mitään muuta kuin synnyttävät virkamiehille tarinoita!

Talouskasvua on haettava uudesta osaamisesta, sitä täytyy tukea. Toivon, että Jyri Häkämies yhdessä asian ymmärtävän työministeri Ihalaisen kanssa tarttuisi nyt näihin asioihin hanakammin kuin edeltäjänsä. Eli toivon, että he uudistaisivat nykyisen VTT:n tarkoitusperät ja Tekesin rakenteet perusteellisesti. Mielestäni VTT:n ja TEKESin hallinnot pitää uudistaa niin, että niissä on tilaa sekä pien- että suurteollisuuden edustajille. Hallinnoissa ei tarvita suoraviivaista virkamieskoneistoa toimintaa ohjaamaan. Tämän lisäksi verorahojen käytöstä on vaadittava yksinkertainen ja tarkka selonteko: miten rahat on kulutettu ja milloin saadaan kunnollista tulosta?

Muistan, kun Suomen maaseudun elvyttämiseen perustettiin aikoinaan Kehitysaluerahasto (KERA). Eräässä tilaisuudessa kuulin silloisen pääjohtaja Petäjäniemen sanovan, että kun saadaan maaseuduille syntymään kymmenen yritystä, niin yhdeksän niistä saa mennä konkurssiin eikä meidän valtiomme ole silti vielä konkurssikypsä! Se oli sinällään positiivinen ja rohkaiseva ilmaisu, mutta tänään bisneskonseptit ovat muuttuneet. Elämme maailmantaloudessa, jossa on erilaisia rahamaailman tarpeet ja säännöt tuntevia pelureita ja innokkaita ideanikkareita. Pelisäännöt ovat muotoutuneet niin, että rohkeat ideat menevät rahatalouden määräämien ehtojen mukaisesti eteenpäin ja onnistuessaan synnyttävät uudet ”Microsoftit tai Nokiat”. Mutta miksi meidän suomalaisten uusia ideoita ei saada viedyksi eteenpäin? Pulmanamme on tällä hetkellä se, että meiltä puuttuu riskirahoittajia. Kaikki sanovat, että rahaa on, mutta missä? Meillä ei ole ”bisnesenkeleitä” kuten Yhdysvalloissa ja muissakin maissa. Suomessa riskirahoittajilla ei ole mitään riskejä, sen takaa Suomen yrityslaki. Jokainen yrittäjä on nimittäin laillisella allekirjoituksellaan sitoutunut takaamaan velkansa omaisuudellaan.

On ärsyttävää puhua yrittämisestä Suomessa, jopa yrittäjäyhteisö on samaa mieltä. Tosiasiassa yrittäminen on miltei rangaistava teko varsinkin, jos onneton yrityksen perustaja on lähtenyt liikkeelle yhden asian tiimoilta. Yrityksen perustamiseen tarvitaan rahaa, minkä vuoksi nuori yrittäjä on tavan takaa tyhjätasku! Heti yrityksen perustamisen jälkeen alkaa maksujen suorittamisen ketju. Ensimmäinen lasku tulee verottajalta, toinen vakuutusyhtiöltä, kirjanpitäjältä kolmas ja toimiston vuokraisännältä neljäs, jne. Laskut saapuvat, vaikka yrityksen perustaja ei ole vielä edes päässyt tekemään osaamisalueensa töitä saadakseen tulorahoitusta. Toisin sanoen, ennen kuin hän on saanut ensimmäistäkään senttiä menojen hoitamiseen, hänellä on jo konkurssikypsä yritys. Tämä on tosiasia. Miksi kaikki, mukaan lukien ministerit, yllyttävät perustamaan yrityksiä, vaikka Suomesta puuttuu oikeamielisyyttä ja yhteishenkeä yrittäjyyteen. Yrittämisen pitäisi olla kansantaloudellisesti kannustavaa, ei rangaistavaa.

Valtio-organisaatiossa on yksi instanssi, työministeriö, jossa rahaa käytetään budjetin kautta työttömien ns. koulutukseen. Sosiaalidemokraatit vaativat edelleen, että sinne työnnetään lisää rahaa. Kysynpä vain, mihin niitä rahoja käytetään ja mitä tuloksia koulutuksista saadaan? Ovatko työttömät työllistyneet? Työttömien kouluttamiseen käytetyt rahat menevät hukkaan, koska koulutukselta ei vaadita mitään tuloksia. Työttömiä pakotetaan erilaisille kursseille ylläpitämään taitojaan, mutta millä tavalla? Työvoimapiireissä on ns. omat konsultit, jotka kouluttavat säännöllisesti erilaisia asioita, jopa trendikkäitä juttuja. Nämä hovihankkijat tekevät hyvän näköisiä tarjouspapereita työvoimatoimiston tutuille päättäjille. Ja nämä veijarit yleensä saavat koulutuspaketit, jonne sitten onneton työtön tai uhanalaisen työn tekijä pakotetaan. Heille olisi usein olemassa parempaa koulutustausta, mutta heidän on pakko mennä tähän tiettyyn juttuun tai muuten päivärahat katkeavat! Täysin käsittämätön virkakoneisto puijailee tällä tavoin meidän verorahojamme. Uskon, että uusi työministeri Ihalainen tarttuu tähänkin asiaan. Nykyinen järjestelmä on perusteeton ja turha. Meidän on kehitettävä kannustinjärjestelmä, mikä takaa koulutetuille työnhakijoille työpaikan. Miksi meillä ei yrityksen tarpeista johdettua työvoimapoliittista koulutusta työllistämässä meidän innokkaita nuoriamme?

Yksi tavoiteltava asia on myös se, että olemassa olevia yrityksiä kannustetaan investoimaan kotosuomeen, mitä he tällä hetkellä tekevät muualle. Osaamiselle ja keksinnöille tulee tehdä kannustimia niin, että ne jalkautuvat, kehittyvät ja jalostuvat Suomessa mennäkseen paremmin maailmalle. Tähän on tehtävä erilainen rahoitusmuoto. Ei Tekesin tapainen pieni kehitysraha, vaan kunnon potti, jolla on kantava pohja. Tekes ei saa olla siinä tolppana eikä päättämässä! Tällä hetkellä Tekes on turhan kallis organisaatio, jonka tehtävä ei täytä tämän päivän hektisen maailman yritystarpeita; se ei kasvata uusbisnesympäristöänsä Suomen yhteiskunnassa. Tekesissä on virkamiesorganisaatio, jolla ei ole vastuuta eikä tarvetta tehdä mitään. On tarpeellista puhdistaa koko organisaatio uutteen muottiin niin, että heiltäkin vaaditaan työn tuloksia samalla tavalla kuin muilta. Tarvitaan uusia ulottuvuuksia, ajatuksia, konsepteja ja tekemisen iloa, jotta Suomi taas nousee teknillisenä maana maailman kärkeen.

Suomen selkärankana ovat osaavat ja innovatiiviset nuoret, metsiemme lisäksi. Tässä metsäsuomessa on hyvä elää ja tehdä työtä yhteisön ja itsemme hyväksi. Nyt tarvitaan aivotoiminnan ”Toivo-talkoot”. Pääministeripuolueena kokoomuksella on suuri urakka, viedä ”sixpack” maaliin. Olen edesmenneen Harri Holkerin kanssa sama mieltä siitä, että kuuden puolueen hallituksen syntyminen, pitkien neuvottelujen jälkeen, osoittaa vahvaa tahtoa. Jyrki Kataiselta vaaditaan nyt pedagogista taitoa, jotta hän onnistuu aikaansaamaan onnellisen ja tuloksellisen neljän vuoden kauden. Kyllä hän osaa ja onnistuu; me tuemme!

Vaikeat ajat ovat aiemminkin jalostaneet meistä suomalaisista esiin parhaat puolemme, niin kuin pääministerimme Jyrki Katainen sanoi Verkkouutisissa. Näitä vahvuuksiamme tarvitaan nytkin. Lisään tähän vielä sen, että meillä on paljon osaamista, älykkyyttä ja tekemisen intoa. Kaikesta tästä huolimatta toiveitten toteuttamiseksi tarvitaan lisäpanostusta, sekä henkistä että taloudellista. Kansa ei ole lamassa eikä suinkaan lomassa, vaikka tänä vuonna meillä oli erinomainen kesä. Onnistumisen sanansaattajana tiedän ja olen ylpeä siitä, että meistä, pienestä kansasta löytyy puhtia vaikka mihin!

Balan Pillai – Professori, Helsingin Akateemisen Kokoomuksen ry ja Keksimö ry:n puheenjohtaja