KEKSIMÖ RY:N TAUSTATARINA!

Keksimö ry:n vuosikokous ja seminaari saatiin päätökseen Patentti- ja rekisterihallituksen auditoriossa Arkadiankadulla joulukuun 17. päivänä 2012. Yhdistyksen ns. hiljaisolon jälkeen keksijät olivat taas mukavasti liikkeellä, mikä ilahduttaa koko jäsenkuntaa ja ennen kaikkea meitä perustajia. Kiitos osallistujille ja Keksimö ry:n hallitukselle. Tilaisuus oli erinomainen. Vuosikokouksen rutiiniasioiden lisämausteeksi saatiin kuulla Patentti- ja rekisterihallituksen (PRH) oman väen kertomus PRH:n organisaation uudistuksesta, tulevaisuuden näkymistä ja palveluinnokkuudesta. Näitä uudistumiskuulumisia onkin kaivattu jo pitkään ja nyt ne ovat vihdoin kuultu.

”Paluu tulevaisuutteen”

Edellä mainitun tilaisuuden avasi Keksimö ry:n varapuheenjohtaja Cristina Andersson. Hän puhui ihanasti ja asiallisesti luonteelleen ominaisella innokkuudella ja tarmokkuudella. Aloituspuheesta jäi kuitenkin puuttumaan Keksimö ry:n kolmen vuoden takainen syntyhistoria, vaikka Andersson on itsekin Keksimö ry:n perustajajäsen. Allekirjoittanut haluaa sen vuoksi nyt kirjoittaa pienen historiikin siitä, mistä Keksimö -idea sai alkunsa ja ketkä ovat olleet jalostamassa ideaa yhdistykseksi. Kyseisten henkilöiden luovuus ja keksimisen into ovat sitä suuruusluokkaa, että he ansaitsevat tulla tunnetuksi myös Keksimö ry:n tulevien jäsenten keskuudessa.

Nyt mennään ajassa taaksepäin keskusteluihin, jotka edelsivät Keksimö ry:n syntymistä. Alkukeväällä 2004 Matti Pyykkönen (Keksimö ry:n perustaja, nykyinen Keksintömestari ja hallituksen jäsen) ja allekirjoittanut (Keksimö ry:n perustaja, entinen puheenjohtaja, nykyinen ”keksimöevankelista” ja hallituksen jäsen) tapasivat Helsingin Eerikinkadulla keskustellakseen eräästä mielessäni jo kauan itäneestä patentti-ideasta. Tästä ”Pillain sydänarkistoasiasta” oli keskusteltu Pyykkösen kanssa jo aikaisemminkin, mutta tuossa palaverissa asialle päätettiin tehdä jotain. Keksinnön työstäminen alkoi saman tien ja näin syntyi yhteinen patenttimme. Mukaan työstämiseen tuli myös tekniikan tohtori Vesa Salminen ja patenttimme nro 120639 (Pillai, Pyykkönen ja Salminen) tuli voimaan sekä Kotosuomessa että muualla maailmassa 31.12.2009. Patentti käsittelee mm. tietointensiivistä järjestelyä hajalla olevien tietojen käsittelemisessä. Tässä yhteydessä käytimme työkirjoissamme virallisesti ensimmäistä kertaa sanaa ”Keksimö”. Samalla lentoon lähti ajatuksemme siitä, että keksimö -sana on ikuistettava järjestelmällisesti Suomen kamaralle ja maailman areenalle.

Ideamme ja saavutti myös Martin von Willebrandin. Willebrand (Keksimö ry:n perustajajäsen ja sen toiminnanjohtaja alusta alkaen) sai kuulla ajatuksestamme Pyykköseltä heidän muihin asioihin liittyvässä tapaamisessaan. He tapasivat uudestaan palaverissa, johon Pyykkönen kutsui myös Cristina Anderssonin. Allekirjoittanut oli tuolloin Yhdysvalloissa, mutta tapasi kyseiset henkilöt myöhemmin. Tuossa palaverissa päätettiin perustaa yhdistys, jonka puitteessa pyritään tarjoamaan vapaaehtoisperiaatteella keksijöille heidän kipeästi kaipaamiaan palveluja. Kukin keksijä tarvitsee aina kaikenlaista tukea ennen kuin heidän omat keksintönsä tuottavat tuloksia eli tuovat keksijälle rahaa. Näin syntyi, kolme vuotta siten, Keksimö ry. Tämä lisäys voidaan liittää Anderssonin avauspuheeseen Keksimö ry:n syntyhistoriikiksi

Tässä yhteydessä tuli miettineeksi, mitä termi ”Keksimö” oikein tarkoittaa.  Gabriel Tarden ja Joseph Shumpeter innoittivat aikaoinaan meitä uuden talousteorian harrastajia ajatuksillaan. Heidän mukaansa ”luovan talouden” saavuttaminen edellyttää luovuuden aikaansaamista. Luovuutta ilmaisee termi ”innovaatio”, innovare, joka tarkoittaa ”tehdä uutta”. Uutuuden arvo ja merkitys määräytyy aina suhteessa tiettyyn käyttäjäkuntaan. Termi ”inventio” tulee sitä vastoin sanasta invenire eli ”tulla sisään, löytää”. Tämän vuoksi inventiota ei välttämättä tunnisteta ensi alkuun ”uudeksi”. Näin kävi myös Keksimön tapauksessa. Keksimö on lähellä tuttuja sanoja ”keksiä” ja ”keksintö”, mutta tässä merkityksessä eli paikkana, jossa keksintöjä tehdään ja jalostetaan, termi on uusi. Keksimö on siis inventio, koska termi on ”löydetty” tutusta ympäristöstä ja ”otettu käyttöön” uudessa merkityksessä. Tätä ns. UUDENLAISUUTTA ei haluta välttämättä ymmärtää tai sitä hädin tuskin huomataan. Keksimön hyödyllisyys, tuottavuudesta tai kannattavuudesta puhumattakaan, on toissijaista suhteessa siihen, miten paljon se vaikuttaa tapaamme havainnoida, toimia, ajatella ja keskustella. Tästä syystä Keksimö ry:n alulle saattajat olisi ollut syytä mainita myös Cristina Anderssonin avajaispuheessa.

Lopuksi vielä muutama sana kokouksen jälkeen mielessä pyörineistä ajatuksista. Kuten muistamme, Keksimö ry perustettiin tukemaan, auttamaan ja kunnioittamaan keksijöitä. Nyt näyttää kuitenkin vähän siltä, että nämä periaatteet halutaan unohtaa jo Keksimön sisäisessä toiminnassa. Ovatko Keksimöä perustettaessa laaditut toimintaohjeet unohtuneet vai halutaanko niitä muuttaa tietoisesti. Tuleeko Keksimö ry:stä vanhanaikainen virasto, jossa ei enää haluta palvella asiakkaita, tässä tapauksessa keksijöitä. Halutaanko todella mennä tähän suuntaan?

”Inventiollista” vuotta 2013 teille kaikille!

Balan Pillai